Maija Astikainen

Unusual Pets

Ongoing project about the relationship of people and unusual pets. 
The series below was published in Yhteishyvä Magazine.

Niklas & kuningaspyton Aatos, Helsinki

Ennen kuin käärme tuli meille, monet kuvailivat, että se on sitten kuin olisi kivi lemmikkinä. Ja se on tosiaan aika samanlaista.

Aatos-python on ollut meillä nyt pari kuukautta. Halusimme poikakäärmeen, sillä olemme poikatalous. Minulle oli tärkeää, että Aatos on juuri coral glow -värinen, sillä se on erityisen kaunis värimuunnos. Kuningaspython elää 30-vuotiaaksi, joten sitä joutuu hetken tässä katselemaan.

Aatoksen terraario on hieno pienoismaailma, vähän kuin nukketalo. Kun pian hankimme isomman terraarion, aion tehdä sinne itse keramiikasta hienoja piiloja. Haluaisin sinne vähän mars-henkistä avaruustunnelmaa.

En ole koskaan kokenut Aatosta pelottavaksi. Se on enemmänkin ujo ja arka, ja kutsun sitä usein paraksi tai parkuliksi. Se saattaa vaikka pelästyä hiirtä, jonka tarjoilen sille ruuaksi. En voisi kuvitella, että se pärjäisi luonnossa.

Käärme ei ole liian kesy, ja siinä voi vielä nähdä villieläimen piirteitä. Se tuntuu aidommalta, “real thing”. Olen tottunut siihen, että yleensä lemmikkiin heijastaa inhimillisyyttä, ja sillä voi nähdä ilmeitä. Käärmeestä sitä ei voi samalla tavalla nähdä. On mysteeri, mitä se ajattelee. Näen Aatoksella silti jotain luonnemaista. Sen kanssa on kuitenkin joku yhteys, kun se katselee tuolta meitä.

Sirpa & alpakka Börje, Ypäjä

Eläimet ovat aina kuuluneet vahvana osana elämääni. Kun muutin tähän taloon, halusin tänne maisemaa hoitavia eläimiä. Ensimmäiset alpakat oli juuri tuotu suomeen, ja ne osoittautuivat sopiviksi. Minulla on ollut alpakoita nyt viidentoista vuoden ajan, ja Börje on syntynyt tänne.

Joskus kun on enemmän aikaa, otan muutaman niistä autoon, ja lähdemme kansallispuistoon vaeltamaan. Luontoelämys on ihan erilainen kun on eläin mukana.

Börje toimii terapiaeläimenä, ja käyn sen kanssa esimerkiksi vanhainkodeissa ja sairaaloissa tervehtimässä ihmisiä. Se on tottunut kulkemaan sisällä, jopa hississä. Käymme myös yksityiskodeissa. Kerran esimerkiksi Börje tilattiin yllätyksenä eräille 90-vuotisjuhlille, ja joulun alla kävimme sen kanssa viemässä joulutervehdyksiä ihmisille. Börje on ollut mukana myös kehitysvammaisten päivätoiminnassa. On etuoikeutettua saada elää sellaisissa hetkissä mukana.

Alpakat ovat sosiaalisia, mutta halattavasta ulkomuodostaan huolimatta ne eivät erityisesti nauti kosketuksesta. Paras palkinto niille on, kun ne saavat olla rauhassa laitumella oman laumansa kanssa. Eläimen alkuperäistä käyttäytymistä tulee ymmärtää. Jos toimii vain omien vaistojensa varassa, menee aika päin mäntyä. 

Eläimissä on tietty mystiikka, mitä ei pysty selittämään. Kun otan työpäivän päätteeksi kahvikupposen ja menen alpakoiden luokse, se antaa ihan uskomattoman rauhan.

Milla ja fretit Sysi ja Kelmi, Helsinki

Silloin kun lähdin opiskelemaan, päätin että haluan jonkun lemmikin. Toivoin aktiivista ja läheisyyttä kaipaavaa lemmikkiä, mutta kuitenkin sellaista, joka pärjää yksin opiskelujen ja töiden ajan. Luin freteistä, ja jotenkin se vaan kolahti. Toivoin myös eläintä, jossa olisi haastetta, eikä se olisi liian helppo. Fretti kuulosti eksoottisena lemmikkinä juuri sopivalta.

Fretti on äärettömän älykäs ja utelias. Se leikkii ja saalistaa kuin kissa, ja on myös luottavainen ja peloton kuin koira. Sitä voi käyttää ulkona esimerkiksi valjaissa samoin kuin koiraa. 

Minulla on viisi frettiä, joista kukaan ei ole samanlainen. Ne ovat kaikki tosi persoonia. Jotkut fretit ovat itsenäisempiä, ja jotkut kaipaavat enemmän läheisyyttä. Kelmi on kaikista fiksuin, ja keksi kerran, miten keittiön laatikkojen lapsilukot avataan. Sitten se tajusi, miten niistä rakennetaan portaat, ja opetti sen muillekin. Meni pari viikkoa, niin kaikki fretit juoksivat pitkin keittiön tasoja.

Fretti nukkuu paljon, ehkä noin 16-18 tuntia päivässä. Ne heräävät, riehuvat vähän aikaa ja sitten taas menevät nukkumaan. Kun fretti nukkuu, se menee todella syvään uneen ja näyttää ihan kuolleelta. Sitä sanotaankin dead sleepiksi. Fretit tykkäävät ryömiä pieniin koloihin, ja ne löytää aina tosi oudoista paikoista nukkumasta, kuten vaikka pyykkikorista.

Piia ja villisika Osku, Somero

Pidän maatila- ja tuotantoeläinten turvakotia Tuulispäätä Somerolla, ja Osku on Tuulispään ensimmäisiä eläimiä. Se oli osa kesyä, mahdollisesti jostain karannutta villisikalaumaa, joka tuhosi Janakkalassa ihmisten puutarhoja. Lauma oli saanut jo lopetuspäätöksen ja osa sioista oli ehditty ampua, mutta sain käynnistämäni kampanjan avulla luvan, että loput villisiat saisivat tulla meille. Lauma oli jo hajonnut, mutta Osku saatiin lopulta kiinni houkuttelemalla sitä narun päähän sidotun maissin perässä.

Osku oli silloin vielä pieni possu raidallisine selkineen. Se on nyt 7-vuotias, ja saa elää loppuelämänsä täällä.

Osku on hurjan näköisistä hampaistaan huolimatta hyvin kiltti ja leppoisa. Pienenä se tykkäsi riehua enemmän, mutta vanhemmiten se on rauhoittunut. Oskun kanssa on aina ollut helppoa, mutta sen kanssa asuvat neljä emakkoa järjestävät enemmän ohjelmaa.

Possut ovat nautiskelijoita, ja voivat nukkua jopa 16 tuntia päivässä. Hereillä ollessaan ne puuhailevat ulkona, makoilevat auringossa tai ottavat vaikka savikylpyjä. Ne ovat oikeita maansiirtokoneita, ja tykkäävät kaivaa ja kääntää kaiken ympärillään. Välillä vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa menemme vaan rötköttämään possujen kanssa ja rapsuttelemaan niitä.

Osku on minulle todella rakas. Se on ollut täällä niin pitkään, ja siihen on ehtinyt muodostua vahva side, se kuuluu tänne. Olen aina sanonut, että eläimet ovat minulle vähän kuin erityislapsia. Niissä on sama viattomuus kuin lapsissa. Osku on niin niin kultainen, rehellinen ja luotettava kuin joku voi olla, ja tuntuu kauhealta ajatella, että se olisi lopetettu.

Mikko ja nuolimyrkkysammakko Setä Sininen, Helsinki

Lapsuudessa meillä oli pihalla sammakoita, joita tutkailin iltaisin ja kuvittelin olevani pieni herpetologi. Sammakkoharrastus varmaan lähti siitä.

Setä Sininen on jo aika vanha, ja tullut minulle ihan poikasena. Kotona minulla on kymmenisen sammakkoa, mutta Setä asuu täällä työpaikallani, jossa teen kasviseiniä. Se on kulkenut mukanani eri elämänvaiheissa.

Elämä sammakon kanssa on tarkkailua, ja kiinnostukseni on levinnyt pikku hiljaa sammakoista koko ekosysteemiin. 

Olen aina ollut kiinnostunut tropiikista, ja sammakkoni ja kasvit ovatkin trooppista alkuperää. Lempipuuhaani on bongailla sammakoita niiden oikeissa elinympäristöissä, mutta kun sitä ei voi koko ajan tehdä, niin kotiviidakot ovat pientä lievennystä siihen kaipuuseen. Terraarioiden kasvit haluan valita niin, että ne ovat mahdollisimman lähellä sitä oikeaa biotooppia, missä sammakotkin asuvat.

Terraariot osoittavat luonnon epätäydellistä kauneutta. Sen rakentaminen on tavallaan luomista. Joku tykkää piirtää, itse teen terraarioita. Nuolimyrkkysammakot ovat omalla tavallaan esimerkki luonnon ihmeellisyydestä. On jännä, että tuollaiseen pieneen sammakkoon voi kiintyä.

Markku ja hirvi Rudy, Vaasa

Olen aina pitänyt ihan kaikista eläimistä lajiin katsomatta, ja nyt hoidan loukkaantuneita tai hylättyjä eläimiä villieläinhoitola Nordic Wildlife Caressa.

Ensimmäinen orpo hirvenvasa Mervi tuotiin tänne viisi vuotta sitten. Kesä meni sen kanssa touhutessa, ja se seurasi minua joka paikkaan. Kävelimme metsässä, ja jos rupesi väsyttämään, niin menimme mättäälle nukkumaan.

Mervistä oli tullut sen verran leimautunut ihmiseen, että sitä ei voitu päästää enää luontoon. Sittemmin tänne on tuotu muitakin hirviä, joista viimeisimpänä tämän kevään vasa Rudy, joka löytyi emon hylkäämänä ojan pohjalta. Se ei osannut alkuun imeä, ja olisi kuollut jos emme olisi ottaneet sitä tänne. Olemme opettaneet sitä imemään peukaloa samalla kun se saa maitoa pullosta. Se varmaan ajattelee, että jos en nyt ihan emo ole, niin riittävän hyvä ainakin.

Rudy kulkee täällä tontilla vapaasti, mutta syö ja käy nukkumassa päiväunia ja yöt sisällä. Nyt se on aina mukana ja osallistuu kaikkeen, mutta kun se kasvaa isommaksi, se pääsee muiden hirvien kanssa ulkotarhaan, ja siinä vaiheessa se ottaa etäisyyttä ihmiseen. Toivottavasti pääsemme vielä viemään sen takaisin metsään.

Hirviä ei oteta tänne lemmikiksi, vaan hoitoon. Kaikki eläimet tulisi hoitaa, ja on tärkeää aina ilmoittaa viranomaisille tai eläinsuojeluyhdistykseen, jos löytää loukkaantuneen eläimen luonnosta.